Vesilahti RN

Desi suoritti tämän vuoden näyttelydebyyttinsä Vesilahdessa, ja tuloksetkin oli oikein kivoja. :) Olin itse naapurikehässä kirjoittavana kehiksenä, joten rekrytoin äitille koiran esittämisen, itse sain keskittyä jännittämiseen. ;)

Tuloksena oli upea ERI3, SA, PN3. Tuomarina Vera Smirnova. Arvostelukin oli hienoa luettavaa:

Erinomaista tyyppiä. Riittävä luusto ja sopiva koko. Kaunis, narttumainen pää. Kaunis kaula. Vahva selkä. Hyvä runko. Hieman etuasentoiset lavat. Vahva takaosa. Tehokkaat liikkeet.

Ja sitten kuvia:

Ja päivän päätteeksi Karvin-kasvattajaryhmä oli upeasti BIS2 ! Onnea Heidille upeasta ryhmästä !

Karvin Royal Diamond, Karvin Qute Cover Girl, Karvin Comon To The Catwalk & Karvin Toto's Take A Chance.

Noutomietteitä

Oon Mujusen ohjeilla muutaman päivän tehnyt noudon pitotreenejä ja homma ei vaan oo toiminut niinkun pitää. Volisin parille kaverilla asiasta ja sain vähän ristiriitasia neuvoja, enkä vieläkään ratkaisua ongelmaan. Ollaan alkeistreeniä tehty nyt niin, että istun sohvalla ja koira "palauttaa" mun eteen. Eli oon ottanu koiran istumaan eteen ja antanu kapulan koiralle, jonka jälkeen oon tukenut koiraa kuonosta molemmilla käsillä. Koirahan on tästä paineistunut kovasti ja alkanut purra kapulaa inhottavasti. Jatkettiin pitoharjoituksia, kun ajattelin, että tarviihan siitä mälväämisestä päästä eroon, ennenkun se pahenee ! Tänään sitten aamulla yritin taas, tällä kertaa ilman nameja, mutta koira oli vaan kyllästynyt laama. Kyllästyin ja meinasin heittää noutokapulan menemään, kun mikään ei taas onnistu. ;)

Luin sitten lisää Mujusen oppeja ja pohdin asiaa. Illalla sain ahaa-elämyksen prosessoituani sitä eteenistumista, jota olen tietämättäni kokoajan vahvistanut. Otin koiran sivulle istumaan ja annoin sille kapulan suuhun ja jätin käsiavun pois. Koira istuu kauniisti sivulla ja tuijottaa mua kapula suussaan. Mitä, miksi?! Otin pari pientä seuraamispätkää ja koira seuraa kauniisti kapula suussaan. Rakkaalla noutajallani on luonnostaan nätti pito-ote, niin miksi oon yrittänyt pilata sitä? Ollaan näitä pitoharjoituksia tehty viime talvena damilla, että ehkä sieltäkin on jotain järkevää jäänyt pienen koiran muistiin.

Nyt sitten se varsinainen ongelma. Oon vahvistanu eteenpalautusta damitreeneissä paljon, mutta myös nyt noudon alkeistreenissä. Koirahan luonnollisesti tarjoaa sitten sitä eteenistumista kapulankin kanssa. Pitäisikö mun kuitenkin nyt sekottaa koiraa ja pyytää sitä tuomaan tokossa kapula suoraan sivulle, vai jatkaa eteenluovutusta? Tiedän, että mun plokia lukee joku, vaadin teiltä nyt kommentteja. ;) Eteentulossa on mun ongelmana se kisojen suhteen suuremmat mahdollisuudet pisteidenmenetykseen, kun että koira tulisi suoraan sivulle. Ja meillä kun se eteenistuminen on ollu nomen semmoinen "vähän sinnepäin riittää", ettei sitä ole ikinä tehty kovin tiiviiksi. 

Vetäydyn nyt taas hetkeksi pohtimaan tätä asiaa ja palaan jonkun yhtä sotkuisen analyysin kanssa jossain vaiheessa mahdollisesti. Onneksi vapaat loppuu tänään, niin joudun töihin ajattelemaan muutakin, kun koirankoulutusta :D

Ps. Koira ratkaisi ongelman pienessä päässään. Otin vielä kolmannet pienet noutotreenit illalla. Koira palautti pääosin kauniisti sivulle.... Sitä tarvii vielä hiulata, mutta elämä näyttää taas valoisalta :D

Tilannekatsaus

Joku tokomotivaatio löytyi komeron pohjalta ja kamalien yhteistreenien jäljiltä. ;)

Ollaan aloiteltu ihan perusjuttuja alusta viime aikoina.

Seuraaminen: Salme Mujusen neuvoilla ensin seuraamispaikka kuntoon imuuttamalla, korjaantui aika kivasti ja nopeasti. Sitten seuraamispaikan vahvistamista palkkausta harventamalla -> palkka oikeasta kohtaa ja vahvistus palkkaamisen yhteydessä seuraa-käskyllä. Nyt ollaan aloitettu käden häivyttäminen. Eli nostan kättä välillä ylös, miten sitten pitää edetä, ettei taas opeta epämääräisiä käsiapuja? :D

Kaukot, s-i: Ollaan haettu ajatusta siitä, että takajalat ei liiku ja etupää pysyy paikallaan. Desin istumistekniikka on nyt se, että se vetää takajalat alle ja istahtaa. Aloitettiin pelkällä namilla ohjaamisella oikeenlaiseen vaihtoon ilman käskysanaa. Kun sain oman ajatuksen kuntoon käden liikkeestä, niin otettiin uusi käskysana istumiselle. Ajatus on aika selkeä koiralle, että etutassut liikkuu. Korjaan välillä jopa aika liioitellusti, että etutassut ottaa useamman askeleen taaksepäin. En tiiä onko koira tajunnut tämän uuden tempun juttua, mutta tekee, niinkun käsketään. ;) Alkeistreeni tehtiin niin, että istuin maassa ja sieltä helpommin näin takapään liikkumisen. Välillä kokeilin jo seistä, mutta koiralla ei selvästikään ollut ajatusta, että mitä uusi käsky tarkoittaa ja tarjosi vanhaa istumista. Tänään kokeilin ohimennen treenien lopuksi ja hienohan se oli jo. :) Välillä kokeilee, että entä jos.., mutta reilummalla avulla taas korjaa. :)

Pänni yllätti tässä ! Se on saanut muutaman toiston sillontällöin kokeilla Desin treenien yhteydessä, mutta tänään kokeilin ohimennen seisten ja sehän teki. :D Äiskän vanha puudeli oppii ehkä jotain <3

Kaukot s-m: Tänään ekaa kertaa ajatusta maahanmenosta. Desi tekee luonnostaa istumisen kautta ja nyt sitten korjataan. En halua myöskään luoksetulossa, että se menee istumisen kautta maahan, niin nyt laitetaan ajatus koiran päähän etupää edellä menemisestä omalla käskyllään.

Seuraamista pitäisi siirtää häiriöllisempään paikkaan tässä vaiheessa jo, että seuraavat vaiheet saadaan vietyä suoraan ulos. Sisällä toi edestakasin juokseminen on vähän tylsää. ;)

Muita kuulumisia sitten on taas yksi tassuhaava. Oltiin Veeran ja Onnin kanssa Tamskin Tallilla agia treenaamassa (joo, siitä ei tullu mitään...) ja treenien jälkeisellä uimareissulla ilmeisesti johonkin terävään oli astunut. Nyt sitä sitten parannellaan vaihteeksi. Kävin jo ostamassa tossutkin, että saa tassun paremmin suojattua :D

Blogipohja on vähän vaiheessa. Se on myös Artisteer-kokeilu, jonka takia siinä on noi Trialit. Inspiraatio jäi kuitenkin lyhyeen, mutta ehkä sen saa vielä korjattua :D

Nometreenit on hyvin suunniteltu kavereiden kanssa (yritä selittää hoffi-ihmiselle miten toimii noutajan riistavietti ja sen vaikutus noutotreeneihin, alat ymmärtää itekin paremmin :D ) Käytännöntoteutus on toistaiseksi jäänyt yhtään kertaan jäisen variksen näyttämiseen koiralle (joka muuten lähti aika reippaasti juoksemaan lintu suussaan ympäri kämppää !) Jatkamme suunnittelua, sitä toteutusta odotellessa.

Muutakin on vähän tehty, mutta niistä lisää myöhemmin mahdollisesti. Mun piti ihan äkkiä tulla kirjaamaan päivän treenit ennen koirien ruokkimista, mutta vähän venähti...

PS. Ilmotin koiran näyttelyynkin ! :D

Pänni ja Pännin kesätukka

Penni on jo pitkään ollut vähän trimmin tarpeessa, mutta laiska omistaja ei ole saanut aloitettua projektia. Kuten kuvasta näkyy, niin karvaa oli ihan riittävästi noin kolmeen springeriin.

Lähtötilanne

Eräänä kauniina päivänä Pännin iloksi ja riemuksi laiska omistaja kaivoi trimmikoneen esiin. Korvakarvat saivat lähteä, koska steriloinnin jälkeinen karvankasvu oli ihan käsittämätöntä. Myöskin jo ennestään pehmeä karva oli vielä monta kertaa höttöisempää, joten takuttomana pitäminen oli ihan mahdotonta.

Välivaihe

Vanhat ja hyvin palvelleet Fiskarssin keltaiset pikkusakset eivät enää oikein jaksa leikata paksuja tassukarvoja, joten loppuprojekti sai jäädä odottamaan tulevaisuuteen. Tänään kuitenkin kävin käyttämässä Annan terrierilaumaa ulkona, niin kaivoin trimmauspöydän romujen alta ja pitkän etsimisen tuloksena löysin myös sakset. Onnettomuuksilta ei tässä suuroperaatiossa vältytty, sillä leikkasin itseäni ohennussaksilla sormeen, jonka jälkeen verta oli joka paikassa... Lopputulos oli kuitenkin hyvin siisti vähäkarvainen pullasorsa, eiku koira.

Valmis kesätukka <3

Videotreenit

Koska olen hyvin laiskasti jaksanut viime viikkoina kirjoitella tähän blogiin, niin laitanpas korvaukseksi videon tän päivän seuraamistreeneistä. :)

Hiljaisuus jatkuu varmaan vielä toistaiseksi, aikaa ja energiaa tuntuu menevän kovasti kaikkeen mahdolliseen. :) Tänään vietellään kuitenkin mun 22-vuotissynttäreitä !

Pänni 9v!

Äiskän rakas ja rasittavin spanielirouva tänään jo 9v ! 

Ikä ei käytöksessä näy ollenkaan, taas sain lenkillä kertoa, kuinka se on jo ihan veteraani-iässä, eikä pentu ;) Naama on harmaantunut ja kuulokin heikentynyt, mutta vuosi sitten tehty sterilointi on selvästi parantanut koiran elämänlaatua. 

Toivottavasti on vielä monta vuotta edessä tämän maailman parhaan koiran kanssa. Pennin Edith-äiti on edelleen elossa ja hyvässä kunnossa. :)

Pikkupotilas :(

Pastean tähän toisaalta meidän sairaskertomuksen: 

15.4.2012

Sattui pieni onnettomuus la-su välisenä yönä. Oltiin iltalenkillä normaalisti, ja alettiin loppulenkistä ottaa koiria kiinni, ihmeteltiin että maassa on verta hirveän kokoisia lammikoita. Samaan aikaan ihmettelen, kun Desi ei reagoi huutoon, vaan kävelee ihan mihin sattuu. Sitten saan sen kiinni ja alan tutkia sitä ja löydän ison haavan yläanturan alapuolelta. Siinä vaiheessa käsken kaverin soittaa Petralle, että tulee hakemaan, ajattelin että voidaan varmaan mennä kotiin, putsata ja sitoa haava. Sitten tarkemmalla tutkimisella huomaan, että ei tää oo ihan niin helppo juttu, vaan pyydän kaveria soittamaan numerotiedustelusta Tuhatjalan päivystyksen numeron. Koira alkaa selvästi mennä shokkiin ja tajunta laskee, yritän hillitä verenvuotoa takillani ja puhtaalla lumella. Toinen kaveri lähtee näyttämään Petralle tietä, onneksi pääsevät paikalle muutamassa minuutissa. Kannan koiran autoon, onneksi autossa on täkki, jolla yritän pitää koiraa lämpimänä ja paperipaketti, millä yritän hillitä verenvuotoa. Eläinlääkärissä onneksi hiljaista, päästään heti sisään ja koira nukutetaan. Tässä vaiheessa on paperista huolimatta jo toimenpidehuoneen lattialla verilätäkkö. Desi nukahtaa nopeasti ja pääsee tikattavaksi. Hoitaja näyttää käsienpesupaikan ja käskee mennä istumaan odotushuoneeseen, pitää muistaa kuulemma hengittää välillä, etten pyörry Koira on ihan kurassa, kun oli hetkeä aikasemmin tietenkin löytänyt kuralätäkön, missä kieriä. Hetken päästä hoitaja käy ottamassa tietoja ja kertoo, että tassussa oli todella syvä pistohaava. Jännetuppi on näkynyt haavasta, mutta sen pitäisi olla kunnossa. Terävä oli osunut isoon suoneen, minkä takia verenvuoto oli niin runsasta. Päästään aika pian lähtemään kotiin, Desi kävelee jo omin tassuin autolle. On edelleen shokissa, ja sekaisin vahvasta kipulääkkeestä, mutta kävelee hyvin. Kotona joutui pesulle, raukka makasi kyljellään kylppärin lattialle, kun pesin. Kuivauksen jälkeen makasi lattialla peiton alla mun sylissä, en voinu liikkua mihinkään, että pysyi rauhassa. Onneksi autossa sattui olemaan ea-laukku, jossa oli sidetarpeita, että sai tassun suojattua. Yön nukkui omassa sängyssään peiton alla. Aamulla ei yhtään varannut painoa, mutta ulkona reipastui sen verran, että käveli ihan hyvin. Kaveri oli koiransa käynyt rannassa katsomassa, että mikä siellä oli, mihin on voinut tassun satuttaa. Yllätys, kakkosnelosia, missä oli naulat pystyssä Tänään lähtee kiukkuista palautetta kaupungille. Pikkunoutaja on kovin reipas potilas, antaa huuhtoa haavaa ja vaihtaa siteitä. Kävelee aika hyvin kipulääkkeiden ansiosta. On varmasti kipeä, koska pääasiassa nukkuu ja on todella rauhallinen. Nyt sitten syödään kipulääkettä ja toivotaan parasta.

Nyt muutamaa viikkoa  (30.4.) myöhemmin on jo kaikki lähes normaalisti. Tassu on parantunut todella hyvin ja keskiviikkona saatiin tikitkin pois. Nyt vielä jonkin aikaa joudutaan jatkamaan rauhallisia hihnalenkkejä, että haava umpeutuu kokonaan. Meillä on hyvin malttamaton noutaja, kun metsään pitäisi pienen päästä. :)